Vesirokko Diary

Nuorena vitsa on taitettava, sanovat vanhat ja viisaat. Erityisesti ne, jotka perinteitään kunnioittaa.

Alkuprieffinä viikon kestäneeseen kokemus- matkaani aikuisiän vesirokosta, kuvailen omaa kehoa ja sieluani.
Olen 2000- luvun määritteiden mukainen uraikäinen miespuolinen henkilö, jonka rooli yhteiskunnassa on perinteinen, veronmaksajan roolia suorittava tekijä. Tuloni tuottavat tulosta vielä sen verran nähden ikäni kuluihin, että terveydenhuoltokin huolii minut asiakkaakseen tukiessaan tuottavuuttani jatkossa.

Sieluni on hunajaa ja itse-perkelettä sekaisin. Tautiin uppoutuneena ei enää itsekään tiedä, kuka sisällä ulvoo.

Kuvaillaas hieman muistelmia:

On kaunis sunnuntai- ilta, ja olen vilustunut... Sama jatkuu maanantaina, mutta odottakaas!
Tiistaina se alkaa. Päätä takoo täysiä, ja lämpö nousee. On siis tulossa kausiflunssa. Työkaverini valittaa samoja oireita, ja tuudittaudun ajatukseen siitä, ettei mikään pilaisi lähiaikojen suunnitelmia. No, toisin kävi, mutta tärkeintä on, että jään henkiin tästä taudista, jotta voin kokea suunnittelemani asiat myöhemmin. Ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Ja dramatisoinnin jälkeen taas sinua raukkaa auttavaa tekstiä: Jatkoin siis oireilua ja sain illalla yhden epämääräisen näpyn, jonka ajattelin olevan ihoärtymystä. Menin nukkumaan. Keskiviikko oli aamultaan hirveän kaltainen, sekä olotilan myötä- että näppylöiden puskemisen kannalta. Strategisia näppylöitä oli viisi, mutta ne näyttivät jo kehoon kiinni tarttuneilta kuppavieruilta paiseilta, joista en pääsisi eroon roviossakaan.

En tietenkään ajatellut sairastuneeni mihinkään yhtä hienoon, kuin lääketieteellisemmin kutsuttuun Varicellaan, joka jatkoi kehoni repimistä mielivaltaisesti pitkin päivää. Illalla olo oli jo sen verran heikko nihkeän hien, paiseiden ja säryn muodossa, että tiesi arvioida taudinkuvan. Kallonpohjassa tuntui veitsen jatkuva viilto. Kuvitellaan kaunista kanvas-taulua, jota pitkin tikari menee ees-taas äännelleen skriit, skriit, skriit, kuitenkaan puhkomatta kangasta kerralla riekaleiksi. Ja olotilaksi voitaisiin ottaa liitutaulun raapiminen pitkillä kynsillä. Ja se on kammottavampaa kallon sisällä kuin 90- luvun ilkeä-ope leffassa!

Joka tapauksessa, päädyin keskiviikkona tohtorille, joka kirjoitti minulle Atarax 25mg reseptin. Tähän sanon, aikuisikäiset sairastajani. Sanokaa: "aiotko tappaa minut?", jos lääkäri tälläistä teille ehdottaa. En syytä toki nuorta, ikäistäni pojankloppia. Toisaalta riittävää hoitoa ei ole, jos sanotaan, että saatat joutua teholle jos et lepää ja viis päivää kotona sängyssä muutaman näppysi kanssa riittää. Tarkat päivämäärä ennusteet paranemisestani eivät myöskään tule toteutumaan kovin herkästi. Tämä on ainut kerta, kun todella tunnen halua kertoa hoitaneelle lääkärille suoraan, mutta asiallisesti, mitä hän teki väärin.

Päivät kuluivat, näpyt lisääntyivät, niitä tuli jopa silmäluomiin, ja ne on vielä tälläkin hetkellä pahimpia. Yksi on silmäripsi- linjassa, ja silloin ollaan jo vaarassa saada aivotulehdus. Sunnuntaina paljastui tämäkin tieto. Ja ajatella, lähinnä hoitamattoman imusolmuke tuskan aiheuttaman unettomuuden takia päädyin kunnalliselle puolelle. Minua palveltiin erinomaisesti hektisestä ympäristöstä huolimatta. Parasta oli, että mikäli lääkäri ei ollut varma pelastustoimenpiteistäni, hän konsultoi. Mutta tässä varma resepti: Vähintään Valavir- kuuri. Itsellä ehti jo edetä tauti niin vaaralliseksi, että olen 2viikon sairaslomalla vetämässä kolmea nappia kolmesti vuorokaudessa, koostuen kahdesta antibiootista.

Lyhyt, tiivistetty kertomus minun kokemuksesta. Ei kutina niinkään häirinnyt, vaan kuume ja imusolmukkeiden kipu, sekä unettomuus. En jätä teitä vielä tämän varaan. Olen käsittääkseni tähän asti sairaana aikuisena epäitsekkäimmin tietoa jakanut eteenpäin, että joku teistä sairaista pirulaisista voi pelastuakin.

Annan teille ohessa muistilistan:

1. Aikuisena voit rokottaaa itsesi, mikäli et ole tiennyt myöskään tätä, niin eka näppy = pois töistä, ei mitään arvailuja, tiedät mikä sinulla on.

2. Lähin ihminen noutamaan ruoat sulle viikoksi, olet nyt saastaa, jonka pitää elää sisällä.

3.Lääkäriin, oma kokemus neuvoo, että kunnallinenkin voi toimia. VAADI ITSELLESI VALAVIR, se on ainut mikä pelastaa sinut jälkikomplikaatioilta. Heitä ataraxit lääkärin naamalle. Nauran jo ajatuksissani mentolispriille. Muista vaatia myös tuju särkylääke, jotta saat nukuttua enemmän kuin max 3 tuntia.

4.Vaikka ahdistaa, pese itsesi. Itse en uskalla käyttää froteepyyhettä, joten lakana on paras kuivumiseen.

5.Uskon ajatuksen voimaan lääketieteessä, joten unohda mahdolliset elämän tuhot, jota sairaus teki sinulle, ja keskity siihen, mitä voit saavuttaa jatkuvalla elinajallasi.

6.Kun kuuri on ohi, uskon että olet terve 1,5vk sairaslomalla kuurin aloittamisesta. Itsellä tosiaan ehti tulla miljoona näppyä ja aivokalvon tulehduksen vaara. Makaamisesta huolimatta myös yleiskunto on köykäisempi, joten pidä ne kunnon sairaslomat, ettet saa jälkikomplikaatioita ja kuole! Mutta nautin jo selkeistä ajatuksista, ja kohtalaisesta kyvystä jäsentää tekstiä

näin ollen voin sanoa toisin kuin lääkärit ja apteekkihenkilökunta: "et joudu mahdollisesti teholle, kunhan osaat määrätä itse itsellesi hoidon." Onnea matkaan rakkulanaamat!